Mul on verhot

Muutin nykyiseen asuntooni noin 6kk sitten. Entisen asunnon verhot piti pestä ennen ripustamista ja ne jäivät lojumaan jonnekin. Jossain vaiheessa totesin, etten edes halua niitä vaan pitäisi hankkia uudet. Yritin bongata sopivaa kangasta, mutta mitään ei löytynyt. Loppuvuodesta Kodin Anttilan mainoksesta löytyi kiva kangas, jota lähdin hakemaan. Olin mitannut kotona, että valmiiden verhojen pitäisi olla 2,85m. Kivaa kangasta löytyi ja sitä oli juuri ja juuri tarpeeksi neljään verhoon, yhteen tosin joutuisi tekemään pienemmät saumanvarat.

Sitten alkoi operaatio verhojen ompelu. En nykyisin ompele paljoakaan, mutta koulussa kyllä ompelusta pidin. Se voitti neulomisen mennen tullen. Totesin verhoja tehdessä, että pidin ompelusta, koska ompelin vaatteita, en verhoja. Täytyi mitata taitoksia, silittää taitoksia ja sitten vielä taiteilla sen hirveän kangasmäärän kanssa ommellessa.

Lopulta verhot oli ommeltu ja ne piti laittaa ikkunaan. Joku ehkä tuon verhojen mitan huomatessaan ajatteli, että onpa Miikkulin asunnossa korkeat huoneet. Niin... ei muuten ole. Ripustin ensimmäisen verhon ja totesin, että kangasta kyllä riitti. Verhojen alareuna muodosti kivan kasan lattialle. Olin taitavasti mitannut 150cm mittanauhalla seinän korkeutta ja saanut tulokseksi 150cm+85cm=285cm. Verhot päätyivät kasaan nojatuolille odottamaan, että viitsisin lyhentää ne.

Verhot saivat odottaa siinä tuolilla pari kuukautta, mutta tänään sain ne lopulta lyhennettyä. Verhojen ompelu oli edelleenkin todella ärsyttävää ja kangasliike olisi ommellut ne nätimmin, mutta nyt ne ovat valmiit eivätkä ryömi lattiaa pitkin.

Ompelu on kylläkin alkanut tuntua pitkästä aikaa mukavalta. Unelmoin sellaisesta pienestä ompelunurkasta, jossa olisi ihan oma pöytä ompelukoneelle. Tällä hetkellä tietokoneen näppis nostetaan vain pois työpöydältä ja ompelukone tilalle. Ja sitten yritetään saada virtajohto riittämään seinään asti pujottelemalla se jotenkin tulostimen ohi. Suurien kangasmäärien, kuten verhojen, ompeluun tilaa on ihan liian vähän. Nyt tarvitsisi enää löytää tilaa sille ompelunurkalle ja hankkia oma ompelukone. Tuo nykyinen on nimittäin aika pitkäaikaisessa lainassa vanhemmiltani.

Hiljaisuus päättyy

No niin, eihän tässä olekaan mennyt kuin puoli vuotta ilman päivitystä. Syytän kyllä ihan täysin tuota ihanaa koiruutta, joka on vienyt aikaa. Esittelyssä on siis tällä kertaa blogikoira Edi.

Olen joutunut toteamaan, että koiran kanssa neulominen voi olla ihan tapahtumarikasta. Viime sunnuntaina mua odotti olohuoneessa mukava aamuylläri. Olin lauantaina jättänyt Novitan Bambusta aloittamani työn sohvalle. Istuskelin aamulla makkarissa tietokoneen äärellä ja koira puuhaili omiaan olohuoneessa. Lähtiessäni käymään keittiössä selvisi, mitä Edi oli puuhannut... Kerä Bambua oli levitetty hämähäkinseittiä mukaillen olohuoneen matolle. Ja eikun setvimään ja kerimään. Siihen meni lähes kaksi tuntia.

Nyt olen vasta saanut rauhoituttua neulomaan. Koira on saanut pipon ja villapaidan. Itselle on nyt tulossa ruskea jakku, joka oli 01/06 Modassa. Lisäksi olen kartoittanut ompelijantaitojani. Tänään valmistui kolmas haalarinompelun taitonäyte.