Viides kerta toden sanoo

Päädyin eilen illalla virkkaamaan kännykkäpussia turkoosista ja vihreästä 7 veljeksestä. Lopputulos oli mielestäni kiva, sellainen kuin halusinkin sen olevan. Tietysti tähän haluttuun lopputulokseen pääseminen vaati viisi epäonnistunutta yritelmää. Pusseista tuli aina oudon muotoisia tai liian isoja ja eikun purkamaan ja aloittamaan alusta. Mutta kuten sananlaskussakin (melkein) sanotaan: viides kerta toden sanoo. Kaunis vihreä-turkoosiraidallinen kännykkäpussi valmistui!

Lankaa ei tämän päivän ostosreissulta tarttunut mukaan. Tarjoustalossa ei ollut myynnissä Samosta ja ale-langatkin olivat vain Novitan Kotiväkeä ja virkkauslankaa, jotka eivät oikein innostaneet. Täytynee katsastaa Tampereen VapaaValintoja, ehkä sieltä löytyisi Samosta. Simply knitting -lehden ostamista harkitsin kannessa olleen hienon neuletakin vuoksi, mutta melkein 10 euron hinta tuntui aika kovalta.

Tuntuu, että olen lukenut ties kuinka monesta blogista, että porukka selailee nettiä ja neuloo samaan aikaan. Tätä täytyi siis kokeilla tänään itsekin. Olen löytänyt uuden lempiharrastukseni =) No, ehken ihan, hiirellä klikkailu katkaisee ikävästi neulomisen, mutta neuleblogeja selaillessa kudin on ihan kiva olla käsillä.

Edit: Täytyypä vielä lisätä tänne kertomus viime viikonloppuna 7 veljeksestä tehdyn pipon koeajosta. Lähdin siis reilun tunnin reippaalle lenkille tänään ja pistin tuon pipon ensimmäistä kertaa päähäni. Reilun tunnin käveltyäni aloin ihmetellä, mistä tuo outo ja hirveä lemu tulee. Lemu seurasi minua kotiin ja eteisessä pahaa aavistellen otin hiestä kostean pipon päästäni ja haistoin sitä. Argh! Ihana piponi tuoksuu ummehtuneelta autonsisukselta, lemu ei ollut kadonnut edes pipon kuivuttua kolmen tunnin jälkeen. Isäni lohdutti, että pipo tuoksuu aidolta hieltä, pikkusiskoni mukaan se haisee lampaalta. Kiva...

Lopuksi vielä aurani väri. En ole kyllä ihan noin paha haihattelija...

Lila



Lila ihminen on täynnä unelmia, fantasioita, enkeleitä, keijuja ja muita satujen ja tarujen ihmeolentoja. Lila ihminen elää unelmien maailmassa ja saattaa seikkailla internetin ja tosielämänkin roolipeleissä paljon sujuvamin kuin arjen askareissa. Hänen sisällään elää mahtava taikuri tai uljas ritari, eikä todellinen elämä tunnu tarjoavan hänelle mahdollisuuksia näyttää toisille todellista kauneuttaan.
Lilan ihmisen mielikuvitusmaailma on todellisuutta paljon kauniimpi ja puhtaampi. Siksipä hän mieluummin elääkin mielikuvissaan kuin oikeasti omassa arkisessa ja kalpeassa ruumiissaan.
Herkkä lila on unelmoija ja tuulihattu, jonka on vaikea tarttua arjen rutiineihin. Hän mieluummin pakenee päiväuniin kuin ottaa vastuuta sen enempää itsestään kuin toisistakaan. Rahan ansaitseminen ja säännöllinen töissä käyminen on vastenmielistä tälle kauneuden palvojalle, joka mieluummin yrittää löytää viimeisiä viattomuuden rippeitä unelmistaan. Niistä voi tehdä runoja ja lauluja, mutta sekään ei ole lilalle niin kovin tärkeää - hänen ei tarvitse saavuttaa mitään konkreettista ollakseen onnellinen. Hän haluaa vain olla rauhassa ja seikkailla mielikuvituksensa loputtomissa aarreaitoissa ja satujen lumotuilla saarilla.
Yhteentörmäys todellisuuden kanssa onkin lilalle joskus väistämätön, sillä toisten on vaikea ymmärtää tätä "haihattelijaa", joka ei osoita minkäänlaisia vastuuntunnon merkkejä. Lilaa on kuitenkin turha yrittää muuttaa, tai edes ymmärtää. Hän kulkee omia polkujaan ja saattaa tiputtaa jälkeensä hyppysellisen tähtipölyä, jonka ansiosta toisetkin hetken aikaa oivaltavat elämän todellisen kauneuden.