Olympialaisintoa

Annoin lopulta periksi ja päätin osallistua neuleolympialaisiin. Puikoilla tulee olemaan Fifi-huivi, sellaista kun ei ole tullut vielä tehtyä.

Maanantai on ihana päivä

Miksi tämä maanantai oli ihana päivä:

1. Sain harjoittelupaikan
Sain harjoittelupaikan johon halusinkin päästä ja kaiken lisäksi saan harjoittelusta opintotuen lisäksi pientä palkkaa. Saan siis rahaa säästöön koirarahastoon. Ja tietysti lankoihin ;)

2. Kävin lankaostoksilla
Okei, kävin lankaostoksilla taas... Mutta Drops alpaca -langat olin tilannut ja Kitten Mohairit tarvitsin Fifiin. Kolme kerää Fleuria tarttui mukaan Anttilasta, kun olivat niin kivan värisiä.




3. Jes! Sainpas kaapattua!
Sain vihdoinkin meemin kaapattua Sannalta

1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa sinun kohdallasi.
3. Lisää loppuun väite, joka pätee sinuun.
4. Seuraavan osallistujan löydät tämän kirjoituksen kommenttilaatikosta (eli siis ekana ehtinyt saa luvan vastata).

1. Punainen on lempivärini.
2. Omistan auton.
3. Minulla on kissa.
4. Seuraan Emmerdalea.
5. Kykenen juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa.
6. Sain töitä!
7. Conan O´Brien ärsyttää minua.
8. Olen aamu-uninen.
9. Rakastan suklaata ja salmiakkia.
10. Havukasvit ovat kauniita.
11. En osaa rullaluistella.
12. Näen kummallisia unia.
13. Vihreä on lempivärini.
14. Leivon usein pannukakkuja.
15. Olen laulanut karaokea.
16. Käytän julkisia liikennevälineitä.
17. En voi sietää verilettuja.
18. Pidän Kotiteollisuudesta.
19. Minulla on silmälasit.
20. Olen huulirasva-addikti.
21. Minulla on koira/koiria.
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen.
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä.
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006.
25. Olen neulonut Fifin.
26. En osaa viheltää.2
7. Olen liimannut pikaliimalla suuni (=hampaat yhteen ja kieli kitalakeen) kiinni
28. Kohtasin aviomieheni netissä.
29. Haluaisin hypätä benji-hypyn.
30. Minulla on sinivihreät silmät.
31. Olen päättämätön.
32. Nukun vähintään kahdella peitolla.
33. Olen mieluummin kotona kuin kylässä.
34. Laulan suihkussa.
35. Minulla on iPod
36. Seuraan useita scifi-sarjoja
37. Olen juuttunut kielestä kiinni jäätyneeseen metalliin.
38. Minulla on tatuointi.
39. Minulla on kääpiösiili. (Tosin siskoni ja mun yhteinen ja asuu siskoni kanssa)

Viides kerta toden sanoo

Päädyin eilen illalla virkkaamaan kännykkäpussia turkoosista ja vihreästä 7 veljeksestä. Lopputulos oli mielestäni kiva, sellainen kuin halusinkin sen olevan. Tietysti tähän haluttuun lopputulokseen pääseminen vaati viisi epäonnistunutta yritelmää. Pusseista tuli aina oudon muotoisia tai liian isoja ja eikun purkamaan ja aloittamaan alusta. Mutta kuten sananlaskussakin (melkein) sanotaan: viides kerta toden sanoo. Kaunis vihreä-turkoosiraidallinen kännykkäpussi valmistui!

Lankaa ei tämän päivän ostosreissulta tarttunut mukaan. Tarjoustalossa ei ollut myynnissä Samosta ja ale-langatkin olivat vain Novitan Kotiväkeä ja virkkauslankaa, jotka eivät oikein innostaneet. Täytynee katsastaa Tampereen VapaaValintoja, ehkä sieltä löytyisi Samosta. Simply knitting -lehden ostamista harkitsin kannessa olleen hienon neuletakin vuoksi, mutta melkein 10 euron hinta tuntui aika kovalta.

Tuntuu, että olen lukenut ties kuinka monesta blogista, että porukka selailee nettiä ja neuloo samaan aikaan. Tätä täytyi siis kokeilla tänään itsekin. Olen löytänyt uuden lempiharrastukseni =) No, ehken ihan, hiirellä klikkailu katkaisee ikävästi neulomisen, mutta neuleblogeja selaillessa kudin on ihan kiva olla käsillä.

Edit: Täytyypä vielä lisätä tänne kertomus viime viikonloppuna 7 veljeksestä tehdyn pipon koeajosta. Lähdin siis reilun tunnin reippaalle lenkille tänään ja pistin tuon pipon ensimmäistä kertaa päähäni. Reilun tunnin käveltyäni aloin ihmetellä, mistä tuo outo ja hirveä lemu tulee. Lemu seurasi minua kotiin ja eteisessä pahaa aavistellen otin hiestä kostean pipon päästäni ja haistoin sitä. Argh! Ihana piponi tuoksuu ummehtuneelta autonsisukselta, lemu ei ollut kadonnut edes pipon kuivuttua kolmen tunnin jälkeen. Isäni lohdutti, että pipo tuoksuu aidolta hieltä, pikkusiskoni mukaan se haisee lampaalta. Kiva...

Lopuksi vielä aurani väri. En ole kyllä ihan noin paha haihattelija...

Lila



Lila ihminen on täynnä unelmia, fantasioita, enkeleitä, keijuja ja muita satujen ja tarujen ihmeolentoja. Lila ihminen elää unelmien maailmassa ja saattaa seikkailla internetin ja tosielämänkin roolipeleissä paljon sujuvamin kuin arjen askareissa. Hänen sisällään elää mahtava taikuri tai uljas ritari, eikä todellinen elämä tunnu tarjoavan hänelle mahdollisuuksia näyttää toisille todellista kauneuttaan.
Lilan ihmisen mielikuvitusmaailma on todellisuutta paljon kauniimpi ja puhtaampi. Siksipä hän mieluummin elääkin mielikuvissaan kuin oikeasti omassa arkisessa ja kalpeassa ruumiissaan.
Herkkä lila on unelmoija ja tuulihattu, jonka on vaikea tarttua arjen rutiineihin. Hän mieluummin pakenee päiväuniin kuin ottaa vastuuta sen enempää itsestään kuin toisistakaan. Rahan ansaitseminen ja säännöllinen töissä käyminen on vastenmielistä tälle kauneuden palvojalle, joka mieluummin yrittää löytää viimeisiä viattomuuden rippeitä unelmistaan. Niistä voi tehdä runoja ja lauluja, mutta sekään ei ole lilalle niin kovin tärkeää - hänen ei tarvitse saavuttaa mitään konkreettista ollakseen onnellinen. Hän haluaa vain olla rauhassa ja seikkailla mielikuvituksensa loputtomissa aarreaitoissa ja satujen lumotuilla saarilla.
Yhteentörmäys todellisuuden kanssa onkin lilalle joskus väistämätön, sillä toisten on vaikea ymmärtää tätä "haihattelijaa", joka ei osoita minkäänlaisia vastuuntunnon merkkejä. Lilaa on kuitenkin turha yrittää muuttaa, tai edes ymmärtää. Hän kulkee omia polkujaan ja saattaa tiputtaa jälkeensä hyppysellisen tähtipölyä, jonka ansiosta toisetkin hetken aikaa oivaltavat elämän todellisen kauneuden.

Virkkausintoa ja lankojen hamstrausta

Tekisi hirveästi mieli virkata jotain. Ihastuin Modassa olleeseen virkattuun jakkuun, en vain tiedä missä värissä sen toteuttaisin (ja jos sen toteutan, pidänkö sitä ikinä...). Omenenvihreän puseron toinen hiha odottelee neulojaansa, mutta se ei nyt oikein jaksa innostaa. Ja näin vanhempien luona viikonloppua viettäessä ainoat käsillä olevat langat ovat turkoosia ja vaalenavihreätä 7 veljestä. Ehkä näistä voisi virkata vaikka kännykkäpussin, siihen nuo hieman ärtsyt, mutta ihanat värit sopisivat.

Huomenna täytyy varmaan mennä katsastamaan Tarjoustalon lankavalikoimaa. Samos Lollipoppia olen ajatellut hamstrata odottamaan tulevaisuutta. Yhden hengen sinkkutalouteni kasvaa tulevaisuudessa yhdellä karvattomalla koiralla, luultavasti kuitenkin vasta syksyllä. Karvaton koira tarvitsee tietysti vaatetusta ja siksi tarvitsee hamstrata ihania kevätvärejä, joista sitten tulevaisuudessa neuloa. Kyllä...olen ihan höpö.

Taas lankaostoksilla

En jaksanutkaan odotella ensi viikkoon vaan kävin tänään uudemman kerran ostoksilla. Mukaan tarttui siis vielä yksi kerä Mohair luxia ja kolme kerää Jannea.

Eksyin ihastelemaan yhden ulkolaisen nettikaupan valikoimaa ja mieli tekisi tilailla jotain. Toisaalta nyt ei kyllä opiskelijan rahavarat anna periksi. Täytyy vaan odotella, että saisi harjoittelupaikan ja vaikka palkkaakin sieltä...

Lankaostoksilla

Tänään tuli käytyä lankaostoksilla ja mukaan tarttui kaksi kerää Mohair Luxia, joista pitäisi neuloa Fanni-ponchoa. Ei kyllä tuo määrä varmaan riitä, täytyy hakea vielä lisää ensi viikolla. Samalla pitäisi katsoa löytyykö sopivan väristä drops alpakkaa koivunlehtishaalia varten.




Viikonloppuna tuli neulottua vauhdilla pipo turkoosista 7 veljestä -langasta. Olin pakkasten yllätettyä todennut, että kaapista löytyi vain yksi pipo, joka ei ollut kovin edustava, joten piti tehdä siistimpi versio.

Minut haastettiin...

omituisten tapojen meemiin. Ihmettelin hetken aikaa saatuani Lappikselta kommentin, jossa kerrottiin, että minut on haastettu. "Omituisten tapojen mikä?", mutta lopulta sekin selvisi. Eli tässä ovat viisi omituista tapaani:

1. Pakkomielle tarkistaa sähköposti noin parikymmentä kertaa päivässä. Täytyisi tietysti sanoa, että sähköpostit, koska niitä on useampi ja kaikkia pitää seurata samalla ahkeruudella.
2. Kykenemättömyys tiskata, ennen kuin puhtaat astiat loppuvat. Ja tiskipöytää ei enää näy astiaröykkiön alta. Okei, en pysty tiskaamaan astioita parin päivän välein. Se olisi fiksua ja veisi huomattavasti vähemmän aikaa kuin kerran viikossa tehty suurtiskaus.
3. Mustapäiden puristelu. Häpeällinen salaisuuteni. Olen varmaankin väärällä alalla, olisi ollut parempi ruveta kosmetologiksi. Onneksi mustapäitä on omassa naamassa ihan riittämiin.
4. Ihastus Deadwood tv-sarjaan. Ostin ensimmäisen kauden dvd:llä ja olen katsonut kahden viikon aikana, joka jakson noin kolmeen kertaan... Mutta katsellessa on mukava neuloa!
5. Kalenterin selaaminen. Tämä kuuluu oikeastaan samaan sarjaan sähköpostin lukemisen kanssa. Tiedän, ettei siellä kalenterissa ole mitään ihmeellistä uutta menoa ja muistan ulkoa ne entisetkin, mutta selaan sitä silti.

Tässä näitä nyt tuli. Haastettujen tulee kirjoittaa meemin säännöt blogiinsa ja haastaa viisi uutta ihmistä mukaan. Itse haastan blogit Sahramin solmut, Tikkuakkailua, Kaija kutoo, Nyhertäjä ja Tiinan päivä. Kun ketään edellisistä ei tunne, niin kosto on harvinaisen suloinen. Ihmetelkää sitten tekin, että mikä ihmeen meemi?

Piukkojen paikkojen pusero

Stitch'n bitch -kirjassa ollut piukkojen paikkojen pusero valmistui ja näyttää ihan siistiltäkin. Yli suurten puseroiden voittokulku kuitenkin jatkuu ja tämäkään ei ihan natsannut kooltaan. Täytynee ottaa se mukaan vanhempien luokse viikonloppuna ja ihmetellä äidin kanssa, miten sitä lähtisi pienentelemään. Koon pitäisi olla rinnanympärykseltään oikea, mutta silti yläosa on niin suuri, että kaula-aukko valuu olkapäiltä alas. Vikana voi olla kyllä sekin, että menin korvaamaan 7 veljestä Novitan Pirta -langalla, joka saattoi sitten olla turhan painavaa tähän malliin?! Mene ja tiedä. Ehkä tuosta kolmannesta puikoilla olevasta neulepuserosta tulee oikean kokoinen...

Hyviä uutisiakin on, ei kylläkään neulomisrintamalta. Pääsen haastatteluun työharjoittelupaikkaa varten reilun viikon päästä =) Tuo harjoittelupaikka-asia on se vihonviimeinen stressin aihe, opintoni kun ovat harjoittelua vaille päätöksessä.

Tässä näkyy tuo ensimmäinen villapaitayritelmäni, josta tuli tosi iso... Kuvassa se on äitini päällä ja muistuttaa enenmmän telttaa kuin villapaitaa. Tuon joustinneuleen pitäisi alkaa kaulan kohdalta, ei olkapäistä. Tämä on taas todiste siitä, että kannattaisi vaivautua tekemään mallitilkku.

Näitä huovutettuja sydämiä tein joululahjaksi.

Nämä kämmekkäät olivat joululahja isälleni.

Joulun aikoihin tehty keeppi. Värivalinta olisi voinut olla parempikin.

Valmiita neuleita

Tässä joulun aikana ja alkuvuodesta on muutama työ kerinnyt valmistuakin. Tein valmiiksi säärystimet, jotka sattuivat löytymään joulusiivouksen yhteydessä. En edes muista kyseistä työtä ikinä tehneeni, mutta kaikki vannoivat, että kyseinen ompelus on minun. Täytyihän ne sitten väkertää loppuun. Isälleni tein joululahjaksi kämmekkäät. Tietysti niistä tuli eri kokoiset, joten pistin sitten toisen raa'asti ranneosan jälkeen saksilla poikki ja kudoin loput uudestaan. Kantapään kauttahan sitä pitää kaikki tehdä ja oppia...

Tuosta surullisen kuuluisasta villapaidasta (joka muuten oli tehty Isoveli-langasta, että eihän se tietenkään mihinkään pesussa kutistu...) ylijääneistä langoista tuli sitten tehtyä itselle kämmekkäät. Lisäksi olen väkertänyt Stitch'n bitch -kirjasta itselleni piukkojen paikkojen puseroa, joka on enää osien yhdistelyä vailla. Uusia töitä on mielessä vaikka kuinka. Langat kävin ostamassa jo eilen 1/06 Modassa olleeseen raitapuseroon (nro 5). Omasta versiostani tulee kylläkin ihan yksi värinen. Löysin lankakaupasta sopivaa vihreän sävyä olevaa Janne-lankaa, josta tuon puseron ajattelin neuloa.