Ongelmia

Shimmerin molemmat hihat ovat nyt valmistuneet. Tähän asti ensimmäinen yritykseni neuloa englanninkielisten ohjeiden mukaan on sujunut hyvin, mutta vartalon kanssa ongelmat alkoivatkin heti. Ohjeessa lukee:
"Using smaller needle, CO 102[118, 134, 150] sts. Do not join.
Establish ribbing as follows: k1, *p4, k4*, ending with p4, k1.
Knitting the first and last st of each row to form a selvage, work 3 more rows of ribbing as established. On the next row, maintaining the ribs and selvage sts as established, work 16[19, 22, 25] sts, pm, work 70[80, 90, 100] sts, pm, work remaining 16[19, 22, 25] sts."
Mitä?! En ymmärrä alkuunkaan, mitä selvage tarkoittaa. Synonyymisanakirjat ilmoittavat sen oleva jonkinlainen neuleen reunus. Tarkoittaako ohje, että ensimmäinen ja viimeinen silmukka kudotaan yhteen? Vai että hyppään suoraan ensimmäisestä silmukasta viimeiseen kutomatta siinä välissä olevia? Kumpikaan ei tunne kovin järkeenkäyvältä vaihtoehdolta. Apu tulisi tarpeeseen.

Sain tänä aamuna kasan nimipäivälahjoja (meidän perheessä harrastetaan nimipäivälahjoja), joista paljastuivat toivomani maalauspohjat ja akryylivärit. Tuo maalaaminen on ollut mulla tauolla noin kaksi vuotta. Muutettuani Tampereelle omaan asuntoon kävin kansanopistossa maalamassa kerran viikossa, mutta opiskelukiireiden takia se loppui ensimmäisen vuoden jälkeen. Yksiössä en taas ole viitsinyt aika vahvan tuoksuisilla ja hitaasti kuivuvilla öljyväreillä maalata. Toivottavasti tuo maalausharrastus lähtee taas käyntiin, kun olen saanut uudet värit. Ideoita maalauksiin olisi ainakin paljon.

Hyvää Vappua!

Helmiä

Toisten neulojien blogeja lukiessa on nuo helmityötkin alkaneet kiinnostamaan. Odottelen tässä, että jostain ilmaantuisi rahaa, jota voisin käyttää siihenkin tarkoitukseen. Silmukkamerkkejä olisi ainakin mukava kokeilla tehdä. Niitä ei ole tässä taloudessa vielä yhtään. Tällä hetkellä silmukkamerkin virkaa toimittaa hakanaula, kun en parenpaakaan keksinyt shimmeria aloittaessani.

Lankapula ja suklaaputki

Sain eilen raahauduttua eilen lankakauppaan ja tilasin koivunlehtishaaliin lisää lankaa. Siis toiset 200g niiden alkuperäisten neljän kerän lisäksi, tuli pieni virhearviointi noiden lankojen kanssa. Päästyäni lankakaupasta kotiin jatkoin jenkkikassin virkkaamista ja valkoinen loppui tietysti kesken tehdessäni toista kahvaa. En kyllä jaksa lähteä sitä hakemaan ennen kuin haen nuo tilaamani langat puolentoista viikon päästä. Jenkkikassa jää siis tähän vaiheeseen odottamaan lisälankaa.

Bongasin alkuviikosta täältä knittyn shimmerin ja vaaleanvihreät woolit, joista piti aloittaa kietaisupuseroa alkoivatkin muodostua eilen jalkapalloa katsellessa tällaiseksi. Uusi kiva työ innosti sen verran, että sitä piti neuloa myös aamulla ennen töihin lähtöä.

Olen kärsinyt hirveitä tuskia yrittäessäni irrottautua suklaan ja muun hyvän syömisestä. Painoa pitäisi saada edes hieman tippumaan, mutta mun on vaikea vastustaa suklaahyllyä kutsua. Tänä aamuna sitten keksin, että olen syömättä karkkia viisitoista päivää putkeen (tuo viisitoista päivää siksi, että mulla on terveydenhoitaja 15 päivän päästä) ja jokaisesta karkittomasta päivästä tienaan 2 euroa. Mä ostan suklaata oikeestaan joka päivä ja se suklaalevy tai karkkipussihan maksaa noin 2 euroa. Viidessätoista päivässä mulle kertyy siis 30 euroa ja ne aion sitten käyttää hyvällä omallatunnolla käyttää lankaan :) Jos edes tällä tavalla saisin tuon suklaansyöntiputken katkeamaan.

Hyvää Pääsiäistä!

Ihana lomailla neljä päivää putkeen. Tuntuu, että ensimmäiset kaksi viikkoa harjoittelusta ovat menneet tosi nopeasti. Tätä menoa viisi kuukautta on ohi ennen kuin huomaankaan.

Koivunlehtishaali lähti mukaan pääsiäisen viettoon, mutta se edistyy silti aika hiljakseen. Tuntuu, että vaikka kuinka neuloisi mitään ei tapahdu. Tehtävää olisi vielä varmaan puolisen metriä.

Ilokseni huomasin uuden Knittyn ilmestyneen. Tämä pääsi heti (sitten joskus) tehtävien töiden listalla. Myöskin T-twist tee oli kivannäköinen.

Hullut päivät

Hullut päivät pitäisi kieltää lailla. Olen tuhonnut kahden päivän aikana laatikollisen Brunbergin suukkoja ja hieman alkaa suklaa tulla korvista ulos. Ja eihän siellä edes myydä lankaa! Ei ainakaan täällä Tampereella.

Kävin hulluilla päivillä torstaina ja kerrankin lähdin liikkeelle oikein taktiikan kanssa. Olin oven rivassa roikkumassa jo hieman ennen kahdeksaa aamulla ja heti ovien auettua suuntasin alusvaate/yöasuosastolle. Sovitin ja ostin haluamani yöasun, suuntasin kolmanteen kerrokseen toteamaan, että siellä oli niin paljon porukkaa, etten viitsinyt vaivautua kiertämään, kävin ostamassa ne kirotut suukot, salaatin lounaaksi, shampoota ja Vogue knitting -lehden. Kaikkeen tähän meni aikaa puoli tuntia eikä ruuhkaa ollut nimeksikään (Hah haa, teille kaikille, jotka olette kärsineet hirveistä jonoista ja ihmispaljoudesta). Töihin päästessä olin silti aivan läkähtynyt. Ja tänään sinne pitäisi lähteä uudestaan...

Koivunlehtishaali on taas edistynyt tällä viikolla hitaasti, mutta varmasti. Lankaa tuntuu kuluvan, mutta edistyminen on silti minimaalista. Ei taida olla mitään toivoa saada sitä tehtyä äitienpäiväksi. No, äidille kuulemma riittää, että se on valmis kesäksi. Tänään täytynee tilata lisää tuota drops alpacaa, äiti kun meni valkkaamaan värin, jota ei kaupasta löydy valmiiksi.

Sain kännykän laturinkin takaisin tiistaina ja sain taas puhua sydämeni kyllyydestä. Sitä tulee yllättävän orpo olo, kun huomaa, ettei voi soittaa kellekään, vaikkei varsinaista asiaa olisikaan.

Orpo piru helvetissä

Heräsin tänä aamuna seitsemältä kännykän surinaan. Akku loppumassa. Samassa muistin mitä olinkaan unohtanut vanhempieni luokse. Kännykän laturin. Harkitsin hetken aikaa jaksaisinko tunnin junamatkan Riihimäellä ja myöhemmin takaisin yhden laturin takia. En jaksanut. Onneksi isäni ystävällisesti lupasi pistää laturin postiin, kun soitin kotiin viimeisillä akun rippeillä. Eli puhelin saattaa toimia taas puolessa välissä viikkoa.

Kuviakaan en blogiin saa, koska nuoruusiändementia vaivasi oikein kunnolla, kun pakkasin reppuani torstai-iltana. Olen jättänyt kameranikin vanhempien luo. Se sentään löysi torstaina tiensä jonnekin repun lähistölle. Unohdin vain pistää sen sinne ja joudun olemaan lauantaihin asti kameraton. Lankoja tuo dementiani ei nähtävästi koske. Raahasin nimittäin Tampereelle repun täydeltä 7 veikkoja, joita olin ostanut Riihimäeltä joskus alkuvuodesta.

Tänään pitäisi vielä lähteä tarpomaan filmivuokraamoon. Aioin eilen lainata pari leffaa ja katsella niitä samalla kun neulon. Menin siis Makuuniin - ja totesin, että ovi oli lukossa. Nähtävästi aukioloajat ovat viitteellisiä. Tänään teen siis uuden yrityksen ja jos ovet ovat taas kiinni, tarvon loskassa seuraavaan Makuuniin, joka on parin kilometrin päässä. Sitten tulisi ainakin tehtyä sunnuntailenkki.

Sunnuntaiaamua paransi kaikesta huolimatta se, että huomasin uuden Ullan ilmestyneen. Ihastelin noita sauna-sukkia. Vaaleanvihreää Nalleakin löytyisi. Aloitin siitä Farkkunaisen polvisukkia, mutta innostus on hiipunut, varsinkin kun kyseisten sukkien kantapää ei sovi omaan jalkaani ollenkaan. Mistäköhän johtuu moinen.

Shoppailua

Maanantaina alkaa viiden kuukauden harjoittelu-urakka, joten lähdin eilen vaate- ym. ostoksille. Normaalistihan vaatteiden osto etenee seuraavasti:
1. Sinulla on rahaa, ehkä jopa aika reilustikin.
2. Tiedät, mitä lähdet hakemaan/ tarvitset jonkun tietyn vaatteen.
3. Kierrät kaikki mahdolliset kaupat läpi ja mikään vaate ei mahdu päälle tai näyttää muuten vain tyhmältä.
4. Palaat kotiin tyhjin käsin (tai suklaalevyn kanssa) ja v*****s on suunnaton.

Mutta eilenpä tapahtui ihme.
1. Minulla oli rahaa, jopa aika reilusti.
2. Tiesin haluavani tietyt farkut, joita olin jo kokeillut aiemmin.
3. Menin kauppaan ja löysin oikeat farkut ja ostin ne. Menin seuraavaan kauppaan etsimään ruskeaa toppia. Löysin ruskean topin ja sen lisäsi mustan topin ja ruskean neuletakin, jota en ollut edes etsinyt, mutta joka oli ihana. Ja kaikista näistä sain vielä 10 euroa alennusta.
4. Shoppailtuani hieman lisää, palasin kotiin iloisena (suklaalevyn kanssa).

Tuo neloskohdan lisäshoppailu sisälsi tietysti myös lankashoppailua. Jenkkikassia varten ostin luonnonvalkoista ja tummaa turkoosia/petroolinsinistä puuvillalankaa ja Senja-kietaisuneuletta varten vaaleanvihreää woolia. Lisäksi Koskikeskuksen käsityökaupasta tarttui mukaan vihreää Kitten Mohairia. Niille en ole vielä tarkoitusta keksinyt, jonkinlainen poncho tai bolero niistä voisi tulla.