Kukkia ja keväthuiveja

Olin viikonloppuna lankaostoksilla siskoni kanssa. Tarkoitus oli olla vain henkisenä tukena, mutta ihme ja kumma mukaan tarttui kuitenkin yksi kerä vaaleansinistä Kotiväkeä. Muuten en olisi ostanut, mutta huomasin lankahyllyjä katsellessa, että multahan puuttuu kiva keväthuivi ja tuosta langastahan sen voisi virkata. Niin, eihän niitä ohuita keväthuiveja olekaan kuin pari kappaletta kaapissa... Joka tapauksessa viikonlopun aikana langasta muotoutui pylväillä virkattu suorakulmionmuotoinen huivi. Lopputulos oli yksinkertainen ja omasta mielestäni hyvä. Normaalisti en huiveja käytä kuin takin kanssa kaulaliinana, mutta tuota voisi pitää ihan muutenkin, vaikka t-paidan kaverina.

Ylijääneestä langasta päädyin virkkaamaan kukkasen, jonka ohje oli kevään Novitassa. En ole vielä keksinyt tuolle mitään virkaan, ehkä se joskus pääsee koristamaan jotain toista työtä. Tai sitten siitä tulee hyvin hyvin pieni pöytäliina.

Loman kunniaksi käytin aamupäivän etsiskelemällä netistä kivoja ohjeita, kun en ole osannut päättää mitä tehdä seuraavaksi. Ponchon langathan odottavat edelleen kaapissa, mutta se ei vaan tällä hetkellä innosta. Jotenkin se tuntuu liian syksyiseltä/talviselta projektilta. Netistä sen sijaan löytyi pienen penkomisen jälkeen sopivan keväistä tehtävää. Senja-kietaisuneuletakki näyttäisi itsellekin sopivalta mallilta. Ja kerran Trinny ja Susannah sanovat, että kietaisuneuletakki sopii isorintaiselle, niin pakkohan sen on olla mun mallia. Lankana oli kylläkin Novitan butterfly, jota ei taida enää pahemmin mistään löytyä? Novitan sivuilla sitä ei ainakaan näyttänyt olevan myynnissä. Mutta wool saattaisi olla ihan hyvä vaihtoehto, tai sitten joku lanka, missä olisi hieman jotain kimalletta.

Tänään ruokakaupasta päätyi matkaan maaliskuun Suuri Käsityölehti sekä Moda. Olin ihmeissäni, kun SK:ssä olikin yllättävän monta mallia, joista pidin, ostin nimittäin lehden lähinnä tuon jenkkikassin ohjeen takia. Ainakin lyhythihainen bolero ja lehtiruututoppi ovat toteutettavien listalla. Samoin tietysti tuo jenkkikassi. Modaakin olin selaillut kirjastossa heti sen ilmestyttyä ja silloin kaikki mallit tuntuivat huonoilta. Nyt kun lehteä katseli oikein ajatuksen kanssa niitä mukavia malleja löytyikin. Tehtävien listalle pääsivät napeilla koristeltu toppi (malli 16), pitsineulejakku (19) ja ehkä myös virkattu kietaisujakku (17).

Nyt pitäisi siis vaan päättää, mitä noista tekisi ensin...

Hippa!

Kiinni jäit! Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida. Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen. Laita tämä teksti omaan blogiisi ja nappaa kaikki blogiasi lukevat.

Jäin kiinni täällä. Täytyipä siis liittää tämmöinen omaankin blogiini.

Edit: Muuttelinpa tuota otsikkoa.

Kyllästynyt

Koivunlehtishaali edistyy hitaasti. Olen saanut tehtyä sitä 45 cm ja tuntuu siltä, ettei ole toivoakaan saada sitä valmiiksi äitienpäiväksi. Sormet syyhyä jo tekemään jotain muuta tuon lisäksi.
Uusi Novitakin saapui ideoineen, tällä kertaa ei vain löytynyt mitään, mistä olisi kolahtanut oikein kunnolla. Virkatun spagettiolkaintopin ehkä teenkin kesäksi, se oli ihan kiva malli. Muuten noi erilaiset pitsineuleet ym. eivät olleet ihan mun tyylisiä. Pari viikkoa sitten Akateemisesta kirjakaupasta tarttui käteen Interweave knits, missä oli ihan mukavia ohjeita. Ja tietysti komerossa odottavat langat ponchoa varten, joten ehkä mä nyt jonkin projektin löydän tuon shaalin rinnalle.

Kolumni

Olympialaisten päätyttyä tartuin sohvalla odottaneeseen koivunlehtishaaliin. Yksi kerä lankaa on jo tuohon huvennut ja tuntuu siltä, että valmista saattaa tulla ehkä äitienpäiväksi. Täytyy varmaa alkaa tehdä jotain muuta tuossa rinnalla, etten kyllästy täysin.

Hiihtoloman kunniaksi sain eräältä kurssiltani tehtäväksi kirjoittaa kolumnin vapaavalintaisesta aiheesta. Ihme ja kumma aiheeksi valikoitui neuleolympialaiset. Täytyy siis esitellä juttuni täällä tuon kultamitalini kera.

Paikoillanne, valmiina – neulo!

Neulontaharrastukseni puolesta selailen Internetin neulonta-aiheisia blogeja urakalla. Tammikuun lopulla törmäsin amerikkalaisessa Yarnharlot-blogissa johonkin, mitä en voinut vastustaa. Neuleolympialaiset! Tarkoituksena oli neuloa vapaavalintainen työ, aikaa olympialaisten avajaisista loppuseremonioihin asti. Viikon ajan kävin henkistä taistoa itseni kanssa. Olympialaisten aikana olisi koulutehtäviä sekä erinäisiä projekteja ja ennen kaikkea kolmen hengen sohvani täyttyi nytkin keskeneräisistä neuletöistä. Internetissä neulojien joukkueet kuitenkin kasvoivat joka vierailulla. Oli kofeiiniriippuvaiset, suklaaholistit, gootit, Team Australia ja monia muita. Ja tietysti myös Suomen joukkue. Lopulta annoin periksi. Selasin läpi kaikki neuleohjeeni ja löysin lopulta huivin, jonka ehtisin kahdessa viikossa toteuttamaan. Kisojen alkuun oli viikko aikaa ja suuri kisavarustelu alkoi.

Neulominen on tunnetusti välineurheilua. Pelkkiä puikkoja löytyy niistä tavaratalojen puikoista kivoihin bambupuikkoihin ja puikkojen aatelisiin Addi-puikkoihin. Olisi siis valittava olympiasuoritusta ajatellen parhaimmat puikot. Ikävä kyllä tässä vaiheessa varustelua haittasi opiskelijabudjetti ja jouduin tyytymään lähimmän halpahallin puikkovalikoimaan. Langan hankintaan lähdin kuitenkin oikein asiantuntijaliikkeeseen. Huivi valmistuisi vaaleansinisestä mohairsekoituksesta, joka näytti ihanalta ja olisi tuskaista neuloa. Täydellistä olympialaislankaa.

Vielä viimeisenä iltana ennen avajaisia pakersin mallitilkun kimpussa. Neuloin. Purin virheen. Neuloin. Ihmettelin, miksi lopputulos ei näytä oikealta. Kiroilin. Neuloin. Lopulta sain valmiiksi pienen sievän kolmion, Barbin huivin, jonka voisin antaa joululahjaksi jollekin sukulaistytölle.

Avajaisilta kului pistoksissa odotellen, että kello tulisi yhdeksän. Lopulta avajaisseremoniat alkoivat ja samalla myös kuumeinen silmukoiden luonti. Koko ensimmäinen viikonloppu kului neuloen. Lieko syynä ollut liian nopea startti, kun kisakuntoni koki ensimmäisen viikon lopussa romahduksen flunssan iskiessä. Toisella viikolla palasin kuitenkin kisapuikoille, vaikkakin hieman puolikuntoisena. Naisten taitoluistelua seuratessa huivi viimein valmistui, toisen kisaviikon loppupuolella. Pääsin maaliin asuntoni vallanneista flunssalääkepaketeista ja nenäliinavuorista huolimatta.

Kaiken kaikkiaan neuleolympialaiset olivat Suomelle paljon suurempi menestys kuin ne oikeat kisat. Kultamitaleja tuli Suomeen 72 ja lisäksi muutama hopea ja pronssi heille, jotka eivät aivan maaliin asti kahdessa viikossa ehtineet. Mitenköhän käy seuraavissa olympialaisissa?