Hiihtoloman kunniaksi sain eräältä kurssiltani tehtäväksi kirjoittaa kolumnin vapaavalintaisesta aiheesta. Ihme ja kumma aiheeksi valikoitui neuleolympialaiset. Täytyy siis esitellä juttuni täällä tuon kultamitalini kera.
Paikoillanne, valmiina – neulo!
Neulontaharrastukseni puolesta selailen Internetin neulonta-aiheisia blogeja urakalla. Tammikuun lopulla törmäsin amerikkalaisessa Yarnharlot-blogissa johonkin, mitä en voinut vastustaa. Neuleolympialaiset! Tarkoituksena oli neuloa vapaavalintainen työ, aikaa olympialaisten avajaisista loppuseremonioihin asti. Viikon ajan kävin henkistä taistoa itseni kanssa. Olympialaisten aikana olisi koulutehtäviä sekä erinäisiä projekteja ja ennen kaikkea kolmen hengen sohvani täyttyi nytkin keskeneräisistä neuletöistä. Internetissä neulojien joukkueet kuitenkin kasvoivat joka vierailulla. Oli kofeiiniriippuvaiset, suklaaholistit, gootit, Team Australia ja monia muita. Ja tietysti myös Suomen joukkue. Lopulta annoin periksi. Selasin läpi kaikki neuleohjeeni ja löysin lopulta huivin, jonka ehtisin kahdessa viikossa toteuttamaan. Kisojen alkuun oli viikko aikaa ja suuri kisavarustelu alkoi.
Neulominen on tunnetusti välineurheilua. Pelkkiä puikkoja löytyy niistä tavaratalojen puikoista kivoihin bambupuikkoihin ja puikkojen aatelisiin Addi-puikkoihin. Olisi siis valittava olympiasuoritusta ajatellen parhaimmat puikot. Ikävä kyllä tässä vaiheessa varustelua haittasi opiskelijabudjetti ja jouduin tyytymään lähimmän halpahallin puikkovalikoimaan. Langan hankintaan lähdin kuitenkin oikein asiantuntijaliikkeeseen. Huivi valmistuisi vaaleansinisestä mohairsekoituksesta, joka näytti ihanalta ja olisi tuskaista neuloa. Täydellistä olympialaislankaa.
Vielä viimeisenä iltana ennen avajaisia pakersin mallitilkun kimpussa. Neuloin. Purin virheen. Neuloin. Ihmettelin, miksi lopputulos ei näytä oikealta. Kiroilin. Neuloin. Lopulta sain valmiiksi pienen sievän kolmion, Barbin huivin, jonka voisin antaa joululahjaksi jollekin sukulaistytölle.
Avajaisilta kului pistoksissa odotellen, että kello tulisi yhdeksän. Lopulta avajaisseremoniat alkoivat ja samalla myös kuumeinen silmukoiden luonti. Koko ensimmäinen viikonloppu kului neuloen. Lieko syynä ollut liian nopea startti, kun kisakuntoni koki ensimmäisen viikon lopussa romahduksen flunssan iskiessä. Toisella viikolla palasin kuitenkin kisapuikoille, vaikkakin hieman puolikuntoisena. Naisten taitoluistelua seuratessa huivi viimein valmistui, toisen kisaviikon loppupuolella. Pääsin maaliin asuntoni vallanneista flunssalääkepaketeista ja nenäliinavuorista huolimatta.
Kaiken kaikkiaan neuleolympialaiset olivat Suomelle paljon suurempi menestys kuin ne oikeat kisat. Kultamitaleja tuli Suomeen 72 ja lisäksi muutama hopea ja pronssi heille, jotka eivät aivan maaliin asti kahdessa viikossa ehtineet. Mitenköhän käy seuraavissa olympialaisissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti